Edellisen kirjoitukseni jälkeen on tapahtunut hyvin paljon. Moneen otteeseen olen jo aikonut kirjoittaa, mutta aina on mukamas tullut jokin este. Mutta kaipa asioita on vihdoin ja viimein pakko purkaa.
Kesäkuun lopulla olivat jälleen podengotreffit Heikinlaaksossa. Mukavaa oli ja sieltä matkamme jatkui Mintulle. Sirulla oli jokin ihme angsti vaihe jälleen päällä ja kovasti oli Mintun Sirua koko ajan pompottamassa. Toisaalta kaikenlainen ujostelu on kyllä tässä matkan varrella tainnut kokonaan pois karista. Kerjäsi ruokaakin Mintulta yhtään vierastamatta. Toivottavasti pääsemme taas pian Mintulle kyläilemään, sillä nyt siellä odottaa myös espanjasta adoptoitu Sebastian. Haluaisin nähdä, mitä Siru hänelle yrittää sanoa, on varmaan hieman kovempi pala kuin kiltti kotikoira Siru N. Yleisesti ottaen viime matkallamme oli hauskaa, mutta kotona odottikin sitten murheellinen uutinen. Väiski oli matkamme aikana siirtynyt kanien taivaaseen.
Olin jo osannut odottaa sitä, koska Väiski oli ollut jo jonkin aikaa hieman tavallista huonommassa kunnossa. Seuraavana päivänä olin aikonut viedä sen lääkäriin, mutta luonto ehti edelleni. Kuolema ei siis tullut yllätyksenä, mutta pahalta se tuntui, varsinkin siksi etten itse ollut paikalla Väiskin viimeisinä hetkinä. Mutta ehkei nyt enempää tästä asiasta.
Heinäkuun aikana luulin Sirun sairastuneen välillä ties mihin. Jos ei kyse ollut valeraskaudesta niin sitten märkäkohdusta. Loppujen lopuksi Sirun lievästi outo käytös johtui kuitenkin Susannan, Dobyn ja Pojun Someron matkasta. Sirulla oli nimittäin Dobberia melkoinen ikävä. Ensin Susanna ja kumppanit olivat Somerolla vähän yli viikon, seuraavaksi sinne lähti sitten minä, Muru ja Siru. Mukavaa oli ja Siru viihtyi nätisti laiturilla sylissäni, mutta Murua ei laiturille saanut millään ilveellä. Koko tuon Somerolla olon ajan luin pääasiassa kirjoja. Utinen-Auelinin Maan lapset -sarja ja eräs Gulla-sarja tulivat tuon viikon aikana ahmittua, vaikkakin kummatkin sarjat olen lukenut varmaan jo jotain 10 kertaa. Lopulta taisivat silmäni kyllä vain seistä päässä, mutta pakko oli lukea ja lukea, ahmia kirja toisensa perään. Heinäkuun aikana olen lukenut myös innoissani Agatha Christien murhadekkareita, joita aiemmin olen hieman ylenkatsonut varsinkin Hercule Poirotin ja Neiti Marplen osalta.
Heinäkuussa olivat myös podengoyhdistyksen kesäpäivät Piikkiössä. Mukavaahan sielläkin oli, mutta ehkä oli kuitenkin aavistuksen verran ulkopuolinen olo. Toisaalta ekana iltana Dobberilla oli hauskaa, kun hän pääsi leikkimään velipuoliensa Onnin ja Figon kanssa. Dobberi myös piti kovasti tassuvieheestä. Kyse on siis eräänlaisesta kuminarun päässä olevasta mopista, jonka narun jännite vetää lyhyen matkaa vieheen tavoin. Pitääkin yrittää väsätä seuraavaksi sellainen itse.
Kotona on melkoinen remontti käynnissä. Meillä oli talossa kosteusvaurioita ja niiden takia yleiset tilat menivät nyt täysremonttiin. Pari viime päivää olen hullunlailla repinyt irti tapetteja, eivätkä sormeni vieläkään ole kunnossa. Kaiken huipuksi, minua pyydettiin puhelimitse työhaastatteluun kesken tapettien repimisen, joten siinä sitten yritti liisterisin sormin kirjoittaa ylös aikaa ja paikkaa ja kuulostaa vielä järkevältä ja innostuneelta :)
Kesäkuun lopulla olivat jälleen podengotreffit Heikinlaaksossa. Mukavaa oli ja sieltä matkamme jatkui Mintulle. Sirulla oli jokin ihme angsti vaihe jälleen päällä ja kovasti oli Mintun Sirua koko ajan pompottamassa. Toisaalta kaikenlainen ujostelu on kyllä tässä matkan varrella tainnut kokonaan pois karista. Kerjäsi ruokaakin Mintulta yhtään vierastamatta. Toivottavasti pääsemme taas pian Mintulle kyläilemään, sillä nyt siellä odottaa myös espanjasta adoptoitu Sebastian. Haluaisin nähdä, mitä Siru hänelle yrittää sanoa, on varmaan hieman kovempi pala kuin kiltti kotikoira Siru N. Yleisesti ottaen viime matkallamme oli hauskaa, mutta kotona odottikin sitten murheellinen uutinen. Väiski oli matkamme aikana siirtynyt kanien taivaaseen.
Olin jo osannut odottaa sitä, koska Väiski oli ollut jo jonkin aikaa hieman tavallista huonommassa kunnossa. Seuraavana päivänä olin aikonut viedä sen lääkäriin, mutta luonto ehti edelleni. Kuolema ei siis tullut yllätyksenä, mutta pahalta se tuntui, varsinkin siksi etten itse ollut paikalla Väiskin viimeisinä hetkinä. Mutta ehkei nyt enempää tästä asiasta.
Heinäkuun aikana luulin Sirun sairastuneen välillä ties mihin. Jos ei kyse ollut valeraskaudesta niin sitten märkäkohdusta. Loppujen lopuksi Sirun lievästi outo käytös johtui kuitenkin Susannan, Dobyn ja Pojun Someron matkasta. Sirulla oli nimittäin Dobberia melkoinen ikävä. Ensin Susanna ja kumppanit olivat Somerolla vähän yli viikon, seuraavaksi sinne lähti sitten minä, Muru ja Siru. Mukavaa oli ja Siru viihtyi nätisti laiturilla sylissäni, mutta Murua ei laiturille saanut millään ilveellä. Koko tuon Somerolla olon ajan luin pääasiassa kirjoja. Utinen-Auelinin Maan lapset -sarja ja eräs Gulla-sarja tulivat tuon viikon aikana ahmittua, vaikkakin kummatkin sarjat olen lukenut varmaan jo jotain 10 kertaa. Lopulta taisivat silmäni kyllä vain seistä päässä, mutta pakko oli lukea ja lukea, ahmia kirja toisensa perään. Heinäkuun aikana olen lukenut myös innoissani Agatha Christien murhadekkareita, joita aiemmin olen hieman ylenkatsonut varsinkin Hercule Poirotin ja Neiti Marplen osalta.
Heinäkuussa olivat myös podengoyhdistyksen kesäpäivät Piikkiössä. Mukavaahan sielläkin oli, mutta ehkä oli kuitenkin aavistuksen verran ulkopuolinen olo. Toisaalta ekana iltana Dobberilla oli hauskaa, kun hän pääsi leikkimään velipuoliensa Onnin ja Figon kanssa. Dobberi myös piti kovasti tassuvieheestä. Kyse on siis eräänlaisesta kuminarun päässä olevasta mopista, jonka narun jännite vetää lyhyen matkaa vieheen tavoin. Pitääkin yrittää väsätä seuraavaksi sellainen itse.
Kotona on melkoinen remontti käynnissä. Meillä oli talossa kosteusvaurioita ja niiden takia yleiset tilat menivät nyt täysremonttiin. Pari viime päivää olen hullunlailla repinyt irti tapetteja, eivätkä sormeni vieläkään ole kunnossa. Kaiken huipuksi, minua pyydettiin puhelimitse työhaastatteluun kesken tapettien repimisen, joten siinä sitten yritti liisterisin sormin kirjoittaa ylös aikaa ja paikkaa ja kuulostaa vielä järkevältä ja innostuneelta :)
Kommentit