Oletko koskaan nähnyt Lemony Snicketin Surkeiden Sattumusten Sarja -nimistä elokuvaa? Jos olet, muistat kenties kuinka elokuvan alussa ruutuun tulee hetkeksi iloinen tonttu, joka hyppelee rallatellen metsässä, lämmin hymy kasvoillaan ja vailla huolen häivää. Jos et muista, niin katsopa elokuva uudestaan, sillä juuri siltä Doby näyttää juostessaan vapaana metsässä.

Nyt olemme parin viime viikon aikana käyttäneet koiria taas metsälenkeillä ja Doby saa aina tuolloin juosta vapaana. Leukapieleni ovat nyt aivan jumissa, koska joudun hymyilemään koko ajan katsellessani Dobberin hyppelyä. Hän on aivan kuin tuo elokuvan tonttu juostessaan siksakkia, hyppiessään puita vasten, haukatessaan pikaisesti palasen heinänkortta ja ampaistessaan lintujen ja kaikenmaailman herhiläisten perään. Myös Siru juoksee Dobyn mukana ja kumpikin näyttää niin tavattoman onnelliselta, että metsään voisi jäädä vain tuntikausiksi katselemaan podengojen leikkiä. Jos siru on ilopilleri, niin Doby kyllä tietää kuinka lämmittää toisen sydäntä.

Dobysta on tullut nyt myös aikamoinen poika karkaamaan. Hän on kaivanut aidan läpi pieniä tunneleita ja nyt jos hänet jaksaa yksin pihalle, niin kohta hän jo juoksee iloisesti kieli pitkänä edes takaisin naapurien pihoja. Ja heti kun kuuluu huhuilu "Doby... Doby, tänne jätkä" niin enemmän ja vähemmän lyhyen ajan jälkeen Doby ilmestyy takaisin pihalle jostain noista koloistaan. Sirua tällainen touhu ärsyttää aivan suunnattomasti ja tänäänkin hän oikein vahti aidan vieressä estääkseen Dobya palaamasta samaa tietä takaisin. Jos Doby kerran on mukamas niin fiksu, että osaa mennä aidan ali, niin pysykööt sitten siellä.

Meillä alkaa remontti olemaan ihan mukavalla mallilla. Uudet tapetit on jo seinässä (joskin olohuoneessa on nyt kahta erilaista tapettia, kun emme ostohetkellä huomanneet värien eroavan aavistuksen verran toisistaan) ja tänään kävi mittamies toteamassa, ettei keittiön lattiassa ole enää jälkeäkään kosteusvauriosta. Nyt voimme sitten laittaa uudet laminaatit lattialle ja ehkä minäkin saan kohta huoneeni uudestaan sisustettua. Tämä ainainen sekamelska alkaa olla jo aika ahdistavaa.

Minulla ja Susannalla on tällä hetkellä jälleen uusi eläin kiikarissa. Tällä kertaa kyse on degusta. Tai siis kahdesta, koska deguhan on laumaeläin. Kävimme nimittäin pitkästä aikaa Mäntsälän eläinkaupassa ja siellä oli neljä aivan ihanaa degua (kolme poikasta, jotka ovat nyt vasta 5 viikkoa eivätkä ne siis ole luovutuksessa ennen kuin kolmen viikon päästä ja todella seurallinen emo degu) ja Susanna oli aivan myyty. Siellä oli toki runsaasti muitakin vipeltäjiä, mutta eiköhän nyt olisi aika kokeilla jotain uutta. Uutta kania en ihan heti halua, vaikka olenkin keksinyt jo kolmelle tulevalle pitkäkorvalle nimetkin valmiiksi. Mutta nyt toivoisimme saavamme nuo degut, jotka nimeäisimme Nekuksi ja Nougatiksi.

Huomenna olemme sitten menossa Mintulle Sirua ja Sebua katsomaan. Siru N:llä alkoi juoksu, mutta toivottavasti Doby ei vielä kiinnitä asiaan mitään huomiota. Sebun tapaamista tässä kyllä jo odotetaankin. Kiinnostaa nähdä, millainen tuo "espanja-piski" on luonnossa.

Niin ja sunnuntaina on Dobberin eka junnuluokka ja Sirulla eka nuortenluokka edessä, kun menemme Heinolan näyttelyyn. Jännittää, mutta toivotaan parasta.