No juu... Tämän päiväiseen näyttelyyn olisi kyllä voinut jättää menemättä. Ensinnäkin paikka ei ollut mikään paras mahdollinen ja pari kertaa meinasi nilkka vähän muljahtaa pahasti kivisellä maalla. Toiseksi kehätoimitsijat tuntuivat hieman omituisilta ja pitivät tupakkataukoa tämän tästä. Kolmanneksi tuomari pisti kyllä miettimään, kuinka paljon hän ylipäänsä tiesi podengoista.

Sekä Doby että Siru saivat EH:n ja kumpaakin moitittiin ilmavaksi ja korkeraajaiseksi (paikalle olleet karkeat saivat vain T:n ja H:n ja kaki muuta lyhyttä EH:n ja ERI:n). Sirusta tuon nyt vielä ymmärtää, mutta Dobyn kohdalla olin kyllä yhtä kyssymysmerkkiä. Muutenkin arvostelu oli täynnä kohtia, joita en ymmärtänyt ja joita jäin ihmettelemään. Dobylla oli mm liian pysty olkavasti ja puutteellinen polvikulma..? Sirulla taas oli hieman kapea, kupera ja takaluisu kallo (kukaan muu tuomari ei koskaan ole maininnut mitään vastaavaa), etuasentoinen lapa ja pysty olkavarsi. Lisäksi Siru kuulemma köyristää lanneosaa seistessä ja liikkeessä..?

Hieman jäi paha maku suuhun, koska en nyt oikein ymmärrä mistä Sirua ja Dobya rokotettiin. Toisaalta monet tuomarit ovat kuitenkin jo pitäneet kumpaisestakin, joten ei yhden tuomarin mielipide paljoa paina. Jäi taas vain vähän kaivelemaan Dobyn puolesta, joka on nyt kuukauden aikana parantanut aivan huimasti omaa kehäesiintymistään ja nytkin mennä viuhtoi niin tomerasti ja iloisesti. Eihän se H mikään huono ole, tarkoittaahan se koiran vain olevan rotunsa tyypillinen edustaja, mutta kuitenkin. Mielestäni Siru ja Doby olisivat sen EH:n ainakin ansainneet.

Niin, mutta jotain hyvää tästä matkastakin oli. Ensinnäkin Dobyn esiintyminen parani jälleen suurella harppaukselle ja Siru sai ilmeisesti auringonpistoksen, jonka seurauksena primadonnamme alentui ystävystymään Tiitun kanssa (vaikka aiemmin kaikki tapaamiset ovat olleet vain yhtä rähinää ja ärinää).

Jee… tänään kolahti postiluukusta uusi Koiramme-lehti ja kun tavalliseen tapaani tarkastin ilmoitukset anotuista kennelnimistä, niin osuipa sieltä sitten silmiini vihdoin myös omat nimivaihtoehtoni. Eli nyt voin sitten tänne blogiinkin kirjoittaa, että kennelnimeni tulee (melko varmasti) olemaan joko Estorian, Sibydorun tai Falidan's. Estorian nimen taustalla on portugalinkielinen sana estoria, joka tarkoittaa tarinaa. Minut tuntevat tuskin ihmettelevät, mistä sain päähäni kutsua kenneliänikin "tarinaksi". Sibydorun tulee puolestaan Sirun ja Dobyn nimien tavuista si(ru) – (do)by – do(by) – (si)ru ja perässä on vielä genetiivin n-kirjain. Falidan's itsessään ei tarkoita ainakaan minun tietääkseni yhtään mitään, mutta se kuulosti kivalta ja tuo mieleeni mm. tanssin. Käytännössä senkin tavuista ja kirjaimista voi johtaa englanninkielisiä, portugalinpodengoja kuvaavia sanoja, kuten lighthearted.

Nyt on tuo kennel taas askelta lähempänä. Olen aivan intoa täynnä, vaikka edelleen hieman pelottaa josko synnytyksissä menee jokin pieleen, josko uudet omistajat ovatkin täysiä p***apäitä ja niin poispäin. Enää ei tosin Sirun jalostukseen käyttö epäilytä samalla tavoin kuin joskus aikaisemmin. Sirussa on toki virheitä, ja jos esimerkiksi toisinaan selkään lähes kiepiksi kiertyvä häntä periytyy Sirun pennuille, niin Sirulla ei toista pentuetta tehdä, mutta muuten se on niin kauhea reipas ja iloinen. Muista koirista hän ei tosin välitä, mutta siitä voi kyllä syyttää omistajaa, joka ei onnistunut totuttamaan Sirua toisiin koiriin pentuna. Sitä paitsi kyllä Siru jo viime podetreffeillä lähti oikeasti toisten podejen mukana aitausta kiertämään, vaikka aikaisemmin on viihtynyt vain Dobyn ja Siru C:n seurassa.

Viikonloppuna kävimme podejen kanssa Porvoon koiranäyttelyssä. Näyttelystä jäi tosi hyvä mieli ja tapasimmehan me siellä sekä Sirun että Dobyn kasvattajankin. Kumpikin pode sai tulokseksi EH:n, mutta tuomari oli todella mukava ja taisi ihastua Siruun. Hän tuli nimittäin vielä arvostelun jälkeenkin sanomaan minulle, että vaikka Sirun häntä ei olekaan ihan rotumääritelmän mukainen, niin yhtä reippaita ja iloisia podengoja kaivattaisiin enemmän. Dobykin toi pisteet kotiin, kun suostui ihka ensimmäistä kertaa kävelemään melko tyylikkäästi eikä yrittänyt koko ajan änkeä pois kehästä.

Lauantaina oli sitten Minttu Siru C:n ja Sebun kanssa kylässä. Koirilla oli lystiä, kun saivat juosta vapaana pihalla ja metsässä. Meno oli kuin pienessä koirapuistossa, kun sinne tänne mennä remusi kuusi koiraa. Meidän Sirumme taitaa olla vähän Sebuun pihkassa, sillä kovin tarkasti seurasi häntä varsinkin sisällä.

Olimme eilen Sirun kanssa epävirallisissa agilitykisoissa täällä Mäntsälässä. Mölliluokassa vielä kisattiin ja aivan kauheassa kaatosateessa. Vesisateen takia meinasin jättää kisat väliin, koska Siru ei yleensä suostu märkänä tekemään yhtään mitään, mutta päätettiin kuitenkin kokeilla. Huonoon lähtötilanteeseen nähden kisa menikin aivan erinomaisesti =D Rata oli vaikea (en itse meinannut ollenkaan muistaa kaikkia käännöksiä), mutta ihan kunnialla me siitä selvittiin. Agilitykurssinkin vetäjät vähän kehaisivat, koska tuntevat Sirun jo sen verran hyvin, että tietävät kyseessä olevan melko omapäinen pakkaus. Radalla tuli oikeastaan vain yksi virhe, kun Siru pyyhälsi A-esteelle vaikka olisi pitänyt mennä putkeen (esteet siis ihan vierekkäin). Ihanne aika eli 60 sekuntia ylitettiin kuitenkin 18 sekunnilla. Sen verran usein Siru jäi ihmettelemään kesken matkaa, vaikka kaikki esteet lopulta suorittikin. Eli kisa meni toisin sanoen aikalailla paremmin kuin osasin odottaa. Minä kun arvelin Sirun kieltäytyvän radan suorittamisesta jo ensi esteellä.

Sitten vähän erikoisempi uutinen. Sirua pisti eilen kuonoon jokin ihme otus (kukaan ei siis tiedä milloin tai missä) ja seurauksena Sirun kuono turposi suunnilleen kaksinkertaiseksi. Eläinlääkäri neuvoi puhelimessa antamaan kyy-tabletin ja nyt kuono alkaakin olla jo melkein normaali. Sitä kyllä ehti säikähtää aika pahan kerran, kun Siru yhtäkkiä ilmestyi naama punaisena ja turvonneena. Myös muut koirat olivat ihan kummissaan ja Doby rassu oli todella huolestunut. Tässä vielä pari kuvaa tapahtuneesta.

Sivu profiilista näkee, millainen kauhea kyömy Sirun kuonon päässä on heti kirsun jälkeen.

Nenä oli myös punainen ja Siru muistutti ihan Petteri Punakuonoa.

Nyt Sirun nenukki on onneksi jo miltein normaali ja tempperamenttia riittää jälleen vaikka muille jakaa.