Nyt on aikaa viimeisestä päiväkirja merkinnästäni kulunut jo melkoisesti. Kaikennäköistä on ehtinyt tapahtua. Vanhemmat ja Susanna olivat kaksi viikkoa kiertämässä Suomea, Sirulla oli ensimmäiset epäviralliset agilitykisat, rotujärjestön puoltolausunto kennelnimeäni varten saapui, Sirun kolmas juoksu alkoi ja kotisivujen ulkoasu vaihtui. Olen myös saanut työtä. Enoni hankki minulla kotisivujen teko tehtävän. Tarkoitus olisi palkaa vastaan tehdä nyt ainakin yksi kotisivu ja mikäli se onnistuu hyvin, niin tulevaisuudessa vastaavia tehtäviä tulee todennäköisesti olemaan enemmän. Olen aivan onnessani, koska pidän kotisivujen teosta ja tarvitsen ehdottomasti rahaa. Tällä hetkellä koko koiraharrastukseni kustantaa vanhempani ja se on ruvennut käymään jo pahasti itsetunnolleni. Aina kun on rokotusreissu ja näyttelyyn ilmoittautumisen aika, joudun kysymään rahat vanhemmiltani. Ei kovin mukavaa touhua. Ensi lukukaudella saatan tämän kotisivu-jutun lisäksi päästä myös kouluihin sijaisuuksia hoitamaan. Toivottavasti sijaisuudet eivät osu pahasti päällekkäin yliopisto luentojen kanssa.

Mutta nyt siis viime aikojen tapahtumia. Äiti, isä ja Susanna lähtivät tosiaan heti ensimmäinen päivä asuntoautolla Suomea kiertämään. Ensimmäisen viikon he ajoivat pohjoiseen päin länsirannikkoa pitkin ja toisen viikon he viettivät Kuusamon Tropiikissa. Täytyy kyllä myöntää, että viihdyin todella hyvin kotona koirien ja veljeni Tomin kanssa, joka vietti aikansa pääasiassa omassa huoneessaan. Kaipaan nykyään rauhaa paljon enemmän eikä se onnistu, jos kaikki muut ovat kotona. Puhumattakaan siitä, että heti kun kaikki ovat kotosalla, koko talo on sekaisin suunnilleen 24/7. Toisaalta ruokatarjonta on vanhempieni kotona ollessa hieman monipuolisempaa, joskin onnistuin kyllä tekemään ihan mukavasti murkinaa tuon parin viikon aikana.

Ensimmäisellä kesäviikolla oli minulla ja Sirulla ensimmäinen agilitykisa. Kyseessä oli vain epävirallinen Mäntsälän koirakerhon järjestämä kilpailu ja osallistuimme Sirun kanssa vasta mölliluokkaan. Minua jännitti ihan kamalasti. Yhtään liioittelematta voi sanoa, että laatan lentäminen oli todella hilkulla. Agilityssa koiran ohjaajalla on aikamoinen vastuu ja minä olin ihan paniikissa. Kun pääsimme sitten radalla jännitys kyllä vähän hellitti. Siru suoritti radan todella nopeasti, mutta jäimme kuitenkin vasta toiseksi viimeiseksi koirakoksi. Tähän oli syynä Sirun epäröinti putkien kohdalla. En tiedä mistä johtui, että juuri putket aiheuttivat ongelmia, kun yleensä ne ovat Sirun vahvin este. Mutta ei se mitään. Saan olla ihan tyytyväinen, että kahdeksan tunnin harjoittelulla pärjättiin noinkin hyvin ja Siru oikeasti kuunteli ohjeitani. Jatkokurssillekin ilmoittauduttiin, mutta kaksi ekaa kertaa jäi nyt väliin tuon Sirun juoksun takia.

Huomenna ajattelin lähettää kennelnimi anomukseni kennelliittoon. Olen nyt myös vihdoin tehnyt alustavan päätöksen Sirun ensimmäisen astutuksen ajankohdasta. Uroksena käytämme Dobya ja astutus tapahtuu Sirun viidennestä juoksusta, jonka uskoisin osuvan ensi vuoden touko- tai kesäkuuhun. Yhden pennun aion pitää itselläni.Myös muita kiinnostuneita pennunomistajia on, mutta mitään ei voi sanoa ennen pentujen onnistunutta syntymää.

Viime perjantaina sain kylään lukioaikaiset kaverini. Muutamaa heistä en ollut nähnyt suunnilleen vuoteen, joten heitä oli hauska nähdä. Toki välillä oli hieman väkinäinen tunnelma, koska sen verran kauan aikaa sitten viimeksi nähtiin, mutta yleisesti ottaen oli ihan mukavaa. Poju ihastui erääseen kaveriini ja koki tämän jonkinlaiseksi Susannan korvikkeeksi. Podengot olivat melkoisia sekopäitä, koska juuri sinä päivänä Doby oli tajunnut, että Sirulla on juoksu. Väiskikin puputti mennä joukossa mukana. Väiskillä on sivumennen sanottunut jonkinlainen flunssa tällä hetkellä. Toivottavasti kyseessä ei ole mitään kovin vakavaa, koska olen melko varovainen jyrsijöiden lääkäriin viennissä. Tiedän useamman kuin yhden jyrsijän (mitä kani siis ei ole) menettäneen henkensä lääkärissä, vain koska ovat säikähdyksestä saaneet sydänkohtauksen. Väiski on muutenkin ollut viime aikoina hieman hölmö, sillä hän on ruvennut syömään koiranmuroja. Olen joutunut jo monta kertaa pelastamaan Väiskin jonkin koiran hampaista, kun kani on vain tunkenut mennä kipolle koiran syödessä. Vaarallista touhua.